Artikkelit‎ > ‎

Matkakertomus potkulautailun eurocupista

Kun yleisurheilijat aloittivat urakkansa lauantaina 15.8. Berliinissä niin potkulautailijat aloittavat omat kilpailunsa eurocupissa Sankt Wendelissä Saksassa http://www.scooter-wnd.de/html/englisch.html.

Suomesta matkaan lähti Savon Dynamoa edustava varkautelainen Markku Levänen, miesten eurocupia johtava Kai Immonen, ”Kickbiken isä” Hannu Vierikko ja monin kertainen potkukelkkailun maailmanmestari Matti Pesälä. Minua lukuun ottamatta muut ovat kiertäneet jo monia vuosia Euroopan kilpailuja.

Joukkueemme kokoontui jo torstaina Oulunkylään KICKBIKE - WORLDWIDE OY:n tiloihin. Ensin kokosimme ja säädimme mieleiset Kickbiket itsellemme ja pakkasimme ne kuljetusta varten.


 

Perjantaina lento Frankfurtiin sujui korvakipua lukuun ottamatta hyvin. Nousussa tukkoon mennyt korva nosti kyyneleet Markulla silmiin. Onneksi paineet poistuivat korvasta eikä se vaivannut enää matkan aikana. Nyt kotimaassa lääkärin tutkimuksissa tärykalvosta löytyi nousun paineiden aiheuttama pieni reikä. (Millainenhan kuva muodostuu miehestä, jolla on lapsille tuttuja korvakipuja ja liikkuu potkulaudalla ?)

Frankfurtista siirryimme hikisissä tunnelmissa junalla Sankt Wendeliin. 
 

Siellä meitä odotti pilvetön taivas ja 30 asteen lämpö. Asemalaiturilla kokosimme Kickbikemme ja siirryimme reput selässä potkien hotelliin.

Potkulautailijat näyttävät olevan maailmalla yhtä suurta perhettä, kun matkalla hotelliin tapasimme Italian joukkueen ja emme päässet eteenpäin ennen kuin Hannu oli esitellyt minut joukolle ja vaihtaneet viime hetken kuulumiset. Kyllä tällainen hiljainen savolaispoika oli ihmeissään kun, itselle täysin tuntematon italian kaunotar tulee antamaan poskisuudelmia.


Perjantai ltana pääsimme potkimaan tunnin tutustumis- ja esittely kierroksen Sankt Wendelissä. Keskustan läpi 40 potkijan joukko eteni kirkonkellojen soidessa ja kadun varren katsojien ihmetellessä. Tutustuimme myös rullaluistelijoille, pyöräilijöille ja muille lenkkeilijöille tehtyyn 26 km asvalttipintaiseen rataan, jonka varrella oli muutaman kilometrin välein penkkejä, kioskeja tai ravintoloita. Oi, kun suomessa kevyen liikenteen väylät olisivat tässä kunnossa. Samalla Hannu opasti minut oikeaan laskuasentoon, jossa minulla on vielä paljon parantamisen varaa.


Itse kilpailut alkoivat lauantaina 1000 m sprintin alkuerillä. Oli alkuerien 4. nopein voitettuani oman alkueräni.

Tässä vaiheessa kostautui se, etten ollut vaihtanut sykemittarin kelloa Saksan aikaan. Luulin maratonin lähdön olevan vain puolituntia sprintin finaalin jälkeen, kun oikeasti alkuun olikin 1,5 tuntia. Joten tyytyväisenä finaaliin pääsystä, otin kisan rauhassa ja jätin vain yhden kaverin taakseni. Onneksi Kaitsu ja Hannu ottivat matkalla kaksoisvoiton Suomeen.



No, korkeimmat panokset meillä olikin päämatkalle maratoniin. Joukkueen sisällä oli sovittu lähtiessä, että se joka menestyy heikoimmin maratonilla, on joko kuskina tai maksaa taksin lentoasemalta majapaikkaan kotimaahan palattuamme.

Wendelinusparkin golf kenttää kiertävä 5960 metrin rata oli haastava. Kierrokseen sisältyi 10-13 % jyrkkyisiä nousua ja laskuja, pisimmän yhtenäisen nousun olleessa noin kilometrin mittainen. Hannu sai kokea maratonin 5. kierroksella kompuroidessaan ja murtaessaan oikean kätensä. Itse aloitin tapani mukaan matkan rauhassa ihastellen kärkiryhmän vauhtia. Kolmen kierroksen jälkeen pääsin kestävyys urheilijan unelmaan eli flow tilaan. Väsymys ei tuntunut kehossa ollenkaan ja ylämäet tuntuivat liian lyhyiltä. En ollut edes muistanut / tarvinnut jouda juomapullosta helteisestä säästä huolimatta. Edellisestä tällaisesta flow tilasta kilpailuissa olikin kulunut minulta yli 15 vuotta, kun Kuopion Itsenäisyyspäivä maratonilla juoksin talvipakkasessa maratonin alle 3 tunnin.

Kuva: Iksa/Eric vd Meide

Loppua kohti alkoi puuskuttavia potkijoita tulla selkä edellä vastaan. Eräskin huuteli yhden mäen jyrkimmässä kohdassa ”How are you ?”. Maalissa tuntui, että tämä loppui nyt turhan liian aikaisin. Ja sitten se ihmettely alkoikin katsottuani sykemittaria ja se näytti aikaa 1 tunti 26 minuuttia ja 30 sekunttia. Olin parantanut maraton matkan ennätystäni 20 minuuttia. Kaitsu vei voiton 6 minuuttia paremmalla ajalla ja minä jäin toisesta tilasta vain 6 sekunttia. Maalin tullessa tosin luulin olevani sijoilla 5-8.


Sunnuntaina oli vuorossa vielä 10 km kilpailu, odotin sitä suurella innolla tietäen, että tuolla mäkisellä reitillä pystyn tekemään ihmeitä. Tulessani kilpailu paikalle hämmästys oli suuri kun reitti olikin muutettu tv yhtiön takia kisa keskusta kiertäväksi mutkaiseksi radaksi.

En aikaisemmin ikinä ole potkinut tuollaisella radalla, jossa aina parin sadan metrin jälkeen täytyi tehdä mutkan jälkeen uusi kiihdytys. Viimeisellä kierroksella minun kokemattomuus tällaisesta radasta tuli esiin. Ohitustilanteessa edellä ollut vaihtoikin äkkiä ajolinjaansa suoraan eteeni, jolloin eturenkaani osui hänen päkiäänsä irrottaen hänen vasemman jalan kenkänsä. En ehtinyt edes huutaa kun tilanne tuli niin yllättäen.

Itse pääsin jatkamaan matkaa hänen jäädessä laittamaan kenkään jalkaansa. Kaitsun taas voittaessa matkan saavuin maaliin 8.,väliin mahtui kaksi veteraani sarjalaistakin. Kisat päättyivät 3 miehiseen viestiin, jossa käytettään yhtä ja samaa potkulautaa. Jokaisella potkijalla on 2 osuutta. Olin Suomen joukkueen aloittaja ja Kaitsun neuvoja noudattaen tein juoksu lähdön ja pääsin heti alussa kärkisijoille. Tulin molemmilta osuuksistani kärjessä vaihtoon ja kun muutkin joukkueen jäsenet Matti Pesälä ja tämän hetken maailman nopein potkia matkalla kun matkalla Kai Immonen hoitivat oman osuutensa, jäivät Hollantilaiset ja Italialaiset nuolemaan näppejään. Kunhan vielä naisissa potkukelkkailun Suomen parhaat ryhtyvät kilpailemaan potkulautailussa, ei muille maille jää paljoa kotiin vietävää.

Kotiin vietävää ei meillekään palkintojen lisäksi paljoa jäänyt, nimittäin matkassa olleet Kickbiket vaihtoivat omistajaa heti palkintojen jakojen jälkeen.



Paluumatka sujuikin sitten jo tulevaisuutta suunnitellessa. Kunhan vielä reissusta saamani tekniikka opit saan käytäntöön, voi tulevissa kilpailuissa odottaa taas menestystä. Ensi kesänä potkulautailun MM- kilpailut järjestetään Italiassa, josta kuulema miesten puolelta Suomeen odotetaan pelkkiä kolmoisvoittoja viesti voiton lisäksi.



Ps. Annoimme armon käydä oikeudessa paluumatkan suhteen, Hannun ei tarvinnut järjestää kyytiä kipeine käsineen vaan maratonin 13. Matti Pesälä hoiti kyydin majapaikkaan.


Kuvia tapahtumasta:


Teksti julkaistu lauantaina 22.8.2009 Sinun Savossa http://www.sinunsavo.fi/fi/lehdet/220809.pdf

Juttuja muista lehdistä:


Comments